Patio ja kiveykset

Pation rakensimme keväällä 2007 painekyllästetystä uritetusta puusta 40 cm sorapatjan ja 5 cm tyroxsin päälle. Pation päälle rakennetaan kevällä 2008 pergola. Patio on etelän suuntaan ja siksi pergola katetaan. Näin patiolle saadaan vähän auringon suojaa ja käyttöä myös sateella. Pation reunalle olemme istuttaneet alppi- ja lumikärhön ja kärhöjen juuristoa varjostamaan pikkujasmikkelita. Pation länsireunalla on koivuangervoja ja kulmauksessa Fanal-kirsikkapuu. Tavoitteena on, että kasvillisuus aikanaan maastoutaa pation muun pihan yhteyteen. Kärhöt tuntuvat viihtyvän ja kasvoivat kovasti jo ensimmäisenä kesänä.


Puupation jatkeeksi ladoimme vanhoista Rautaruukin masuuniuunitiilistä katteen. Vanhoista tiilistä tuli yllättävän hyvä ja persoonallinen alue talon ja kukkapenkin väliin. Eikä maksanut muuta kuin kuljetuskustannukset. Myös patiolla näkyvät penkit ja pöytä ovat "kierrätystavaraa". Ne teimme talon rakennustyömaan ylijääneistä höylätyistä lankuista. Tuuli ei kalusteita heittele, ovat ne sen verran painavia :). Ja saatiin riittävän pitkä pöytä (yli 2 m) isommallekin porukalle istua ja naatiskella. Kunhan se pergola saadaan vielä pöydän ympärille, niin vihreän aurinkosuojan voi siirtää muualle. Se on vähän hankala suoja isolle pöydälle.

Perennojen taimikasvatusta

Olemme harjoitelleet perennojen kasvatusta siemenistä. Hankimme siemeniä Maatiaiset ry:n kaupasta Helsingistä ja netin kautta.

Tässä kuvassa on mirrinminttua toisen kasvuvuoden keväällä. Ensimmäisenä kesänä taimet kasvoivat noin 5 cm mittaisiksi. Toisena keväänä taimet vahvistuivat ja haaroivat ja saimme levitettyä niitä kasvualueen reunaan 4-5 metrille. Kesällä kasvit jo vähän kukkivat. Ensi kesänä toiveissa on rehevä minttureunus.

Alla olevassa kuvassa on huhtikuussa 2007 kasvihuoneessa esikasvatettua, monivuotista loistosalviaa. Vielä kesäkuun alussa salvian taimet olivat lähes maanmyötäisiä, nelilehtisiä reppanoita, mutta kesän aikana ne kasvoivat ja vahvistuivat ja kukkivat sitten heinä-elokuussa jo aika hyvin. Loistosalvia näyttää olevan siis aika helppo kasvatettava. Tai ensi keväänä sitten näkee, miten se selvisi talven yli.


Tässä on syksyllä 2006 kylvettyjä taimia: ritarinkannuksia, jalopähkämöitä ja akileijoja. Niiden siemenet piti kylvää pussissa olleen ohjeen mukaan syksyllä, jotta siemenet saavat kylmäkäsittelyn. Kylvimme siemenet laakeaan styroxlaatikkoon ja jätimme laatikon ulos. Keväällä laatikosta alkoi ilmestyä taimia! Istutimme ne ennen kesälomalle lähtöä penkkiin. Taimet, varsinkin akileijan taimet, olivat lähes mikroskooppisen pieniä, mutta kesän aikana ne vahvistuivat sen verran, että ne jo löytää mullan seasta kunnolla. Ensi keväänä näkee sitten, miten taimet menestyivät talven yli.

Mustissa muovilaatikoissa on kesällä kylvettyjä kurjenpolven ja kurjenmiekan siemeniä. Siemenpussissa luki, että siemenet kylvetään loppukesästä ja että siemenet itäisivät sitten seuraavana keväänä, kunhan ne on ensin saanut lämpökäsittelyn ja talvella kylmäkäsittelyn. Kurjenpolven taimia ilmestyi laatikoista kuitenkin aika monta jo syksyllä. En tiedä, mitä teimme väärin ja miten lie nuo pienet taimet säilyvät talven yli. Laatikoissa on puukolla tehtyjä isoja reikiä, jotta vesi ei jää seisomaan laatikkoon.


Tähänastinen kokemus perennojen kasvatuksesta siemenistä on positiivinen. Olemme varmaan sattumoisin valinneet helppoja kasveja. Jos jaksaa odottaa pari vuotta eikä odota taimista heti täysikokoisia kasveja, siemenkasvatus on halpa tapa saada perennoja enemmänkin.

Viiniköynnös

Tässä on meidän Zilga-viiniköynnös kesällä 2007. Taimen ostimme keväällä eli edessä on nyt ensimmäinen talvi heppoisassa muovikasvihuoneessa. Leikkasimme syksytalvella oksia netistä löydetyn ohjeen mukaan ja taivutimme oksat maahan ja suojasimme turpeella. TArkoitus olisi kolata vielä lunta talvella oksiston suojaksi.


Alla kuvia lomamatkalta Itävallasta ja Saksasta:

Matkalla näimme Itävallassa "oikeita" viiniköynnöksiä ja viiniviljelmiä ja kävimme oikein läheltä katsomassa, miten köynnöksiä oli leikattu.

Perennoja

Päivänkakkarat kukkivat hienosti jo toisena kesänä siitä, kun saimme ne tuttavaltamme. Mutta silti hävitimme ne kokonaan pihastamme, sillä ne leviävät aivan mahdottomasti. Päivänkakkaran taimia alkoi ilmestyä kesän aikana vähän joka paikkaan. Kaunis kukka, mutta emme jaksa paimentaa sen vaeltelua.

HArjaneilikka on lahja tuttavaltamme. Olemme vasta tutustumassa toisiimme. Taimia on muutama. Siemeniä ilmestyy kukista aika paljon. Mielenkiintoista nähdä, miten kukka leviää ja miltä kasvusto näyttää, kun kukkia on vähän enemmän.

Tämäkin on lahja tuttavaltamme. Jokin kellokukka, mutta mikä????

JAloangervot ovat yksi lempikukkamme. Niitä istutimme etupihalle, jossa on varjoisaa ja kosteaa. Hyvin ovat viihtyneet. Angervoille näyttää olevan tyypillistä, että ne ilmestyvät mullan alta vasta melko myöhään keväällä. Kukkapenkki näyttää pitkään tyhjälle. Olemme istuttaneet angervojen alle pikkutalviota, joka on ainavihanta maanpeitekasvi, ja tulppaaneita. TArkoitus on saada kevääksi jotain katseltavaa siihen saakka kun angervot suvaitsevat ilmestyä esille.

Talvella angervot ovat kauniita talventörröttäjiä. Vielä joulukuun alussa kuivuneet kukat törröttävät lumen keskeltä.

Syysleimuja ostimme torilta. Ne ovat kukkineet jo ensimmäisenä syksynä kauniisti. Näitäkään kukkia emme tunne entuudestaan juurikaan. Tuttavat puhuvat, kuinka syysleimun tuoksu kuuluu syksyyn. Ehkä mekin opimme tuntemaan sen tuoksun joskus, kun kukkia on enemmän.

Myös tämä kukka, eli Malva, on hankittu torilta. Näyttää kasvavan hitaasti. Tämä taimi ostettiin viime syksynä. MAlvasta pitäisi tulla melko korkea iso pensas.

Viimeisenä esittelyssä pihamme alkuperäiskasvi: rantakukka. Se kasvoi tonttimme nurkassa, josta siirsimme sen pois rakennustöiden tieltä. Siirtoja tehtiin useita kertoja ja välillä näytti, että kasvi on jo kuollut. Mutta sitkeästi se pysyi hengissä ja tänä kesänä se on kukkinut upeasti päästyään lannoitettuun multamaahan. Upea kasvi! Ja löytyy rannoilta.

kesäkukkia kesällä 2007

Pihassamme ei ole montaakaan keltaista kukkaa. Emme jostain syystä halua niitä. Mutta auringonkukista pidämme. Ne tuovat syksyyn valoa ja hyvää mieltä. Auringonkukan kukka on vähän kuin orvokillakin - kuin kasvot - iloiset ja hyväntuuliset kasvot.

Pistelimme kesäkuun alussa tontin takalaidan isoon perennapenkkiin useampaan kohtaan muutaman pussillisen verran auringonkukan siemeniä. Taimet nousivat aikanaan omatoimisesti maasta, ilman sen kummempaa huolenpitoa ja kukkivat syksyllä , kun muut kukat jo lopettelivat kukintaansa.

Auringonkukkamme ovat meillä matalia, 50-90 cm korkuisia. Niitä ei tarvitse tukea ja ne kukkivat korkeita auringonkukkia aiemmin.



Oranssit kehäkukat ovat pihamme toinen, helppohoitoinen syyskukka. Kylvämme niitäkin reilusti eri puolille pihaa.


Krassit kasvavat myös ilman suurempaa vaivaa. Pistelemme krassien siemeniä kukkapenkkeihin ja sieltä ne nousevat ja kiipeilevät pienellä avustuksella. Kermanvärinen krassi on suosikkimme.

Salvia on yksi lempikukistamme. Tässä yksivuotinen versio, jossa ylimmäiset lehdet sinertyvät eli kasvi ei tee varsinaista kukkaa vaan kukkii lehdillä. Kukkii pitkään.


Heliotrooppia olemme kasvattaneet kahtena kesänä. Kesällä 2006 kirvat vaivasivat kasvia ja siksi ne eivät päässeet oikein kunnolla kasvuun. Tänä kesänä kasvit ovat saaneet olla terveitä ja kukkivat hienosti. Heliotroopin kukat ovat syvän tumman violetit ja tuoksuvat vanilijalle. Tumma violetti väri on upea. Se on kuin tummaa samettia. Jos kukkaan voi rakastua, niin tähän kukkaan Riitta rakastui täysin.

Heliotrooppi on arka kylmälle. Taimet paleltuivat kasvihuoneen lattialla ja olimme heittää ne pois, mutta Jorma halusi vielä kokeilla, lähtisivätkö ne uudelleen kasvuun. Ja lähtiväthän ne! Ja kukkivat kiitokseksi kesällä aivan mahtavasti.

Syksyllä otimme yhden heliotroopin kukkaruukkuun ja veimme viileään varastoon. TArkoitus on kokeilla säilyykö se siellä talven yli. Ainakin joulukuun alussa kasvi on vielä nipin napin hengissä.


Saimme ensimmäiset leijonankitamme Anitta-tädiltä. Kukka on kai vanha perenna. Seuraavana keväänä päätimme kokeilla, saisimmeko itse kasvatettua niitä. HAnkimme tummanpunaisten kukkien siemeniä. Siemenet itivät, mutta kukat olivat oranssin punaisia (hyi!). Kun ensimmäiset kukat olivat kukkineet ruukuissa, olimme heittää kukat roskiin: leijonankidat näyttivät rumilta roikuloilta, jotka harottivat joka suuntaan. Mutta annoimme niiden kuitenkin jäädä paikoilleen ja muutaman viikon päästä taimet olivat haaroneet ja täynnä kukkia. Kukkia riittikin sitten pakkasiin saakka.

Tänä kesänä hankimme taas punaisten leijonankitojen siemeniä. Ensimmäisten kukkien jälkeen leikkasimme kuihtuneet kukat pois. Sen jälkeen taimet haarovat ja kukinta on upea.



Asterit ovat myös helppoja kesäkukkia. Niitä on hyvin erilaisia. Alla tämän kesän uutuus (CAllistephus chinensis `Cool´). Kukka on upea. Se loistaa kuin lamppu!





Matala, pensasmainen kesäasteri Milady.

Korkea, n. 90 cm, kesäasteri. Isot päivänkakkaramaiset kukat.




Nukenkaulus perennapenkin reunuskasvina.


Orvokkien värivalikoimaa pihastamme...

Piha alkaa vihertyä ja täyttyä, kesä 2007

Tontin läntinen takanurkka. Oikealla näkyy lehtikompostori, jonka teimme ulkorakennuksista jääneistä paneeleista. Kompostorin sisäseinät ovat vesivaneria. Katossa on kattohuopa.
Kompostorin edessä on tyrnipensaiden taimia. Olemme istuttaneet ne itse siemenistä. Rajapensaina on tässä norjanangervoa. Kuvassa näkyy kaksi omenapuun vasta istutettua tainta: vasemmassa reunassa "Pekka" ja oikealla "Eppulainen". Edessä näkyy parsan taimia ja raparperi. Istutusalueen reunassa mirrinminttua.

Tässä jatkoa edellisessä kuvassa olevalle istutusalueelle: rajapensaana nyt kiiltotuhkapensasta. Näkyvät puut ovat luumupuu ja mongolianvaahtera. Kukat: yksivuotista salviaa ja astereita ja orvokkeja. Perennoja takapenkkiin ostimme siperiankurjenmiekkaa ja kurjenpolvea.
Istutusalueen reunuksena on itse tehtyjä sementtitiiliä. Niitä saimme, kun rakennusten lattioita valettiin ja ylimääräinen sementti levitettiin laudoista tehtyyn vormuun. Tiilet kaivoimme reunukseksi. Laitoimme reunaan lisäksi juurikankaan.

Hyötypuutarhan aihio

Pihan rakentamista keväällä 2007

Keväällä 2007 pääsimme rakentamaan pihaamme: kaikki rakennukset olivat valmiit ja puutavarat ja muut rakennustarvikkeet oli siivottu pois.

Pohjoisen puolella olevalle etupihalle istutimme mm. jaloangervoja, japaninmarjakuusia, kääpiöserbiankuusia ja matalia katajia.
Etupihan ainoa puu: helmiorapihlaja. Sen tilasimme paljasjuurisena n. 2 m mittaisena. Ensimmäisenä kesänä siihen ilmestyi muutamia lehtiä.
Tässä näkyy katajiamme: sinilaakakatajaa Blue Carpet ja rohtokatajaa. Takana on tapionpöytä.

Grönlanninhanhikkia istutimme helmiorapihlajan juurelle. Levisi kesän aikana kovasti. Selvästikin piti olinpaikastaan.

TAkapihan länsinurkkauksessa meillä on parsaviljelmä, raparperi ja istutusalueen reunassa mirrinminttua. Istutusalue on noin 3-4 metriä leveä ja istutimme perennojen keskelle kolme omenapuuta (PEkka, Pirja ja Eppulainen), Parikkalan tummaluumun ja kaksi mongolianvaahteraa. Kuvassa näkyy omenapuun verkkosuojaa. Uusien puuntaimia kastelimme kesän ajan ja rakensimme puiden ympärille tiilistä "kaukalon", jotta vesi ei levinnyt ympäriinsä. Syksyllä poistonne tiilet ja teimme alueesta kummun, jotta talvella ja keväällä vesi ei seisoisi puiden juurilla.

Pihamme ensimmäinen perenna kukki kesällä 2007, siperiankurjenmiekka.



Tonttimme alkuperäiskasvi, rantakukka, istutettiin monien rakennusaikaisten siirtojen jälkeen istutusalueelle, lannoitettuun maahan.

Isoon istutusalueseen mahtui paljon kasveja. Perennojen hankkimiseen olisi mennyt paljon rahaa ja siksi päätimme ostaa vain osan perennoista ensimmäisenä kesänä: mm. saksankurjenmiekkoja, kurjenpolvia ja vuorenkilpiä. Osan alueesta täytimme itse kasvattamillamme kesäkukilla ja perennojen taimilla. Istutimme kukat istutusalueen etureunaan. Niiden taakse jäin "polku", jota myöten pystyi hoitamaan kukkia ja tarkkailemaan pensasaidan kasvua. Polku osoittautui käteväksi ja aiommekin pitää sen avoinna jatkossakin. Perennojen keskeltä puutarha näyttää aivan erilaiselta.